Lainasin tänään kirjastosta Sofi Oksasen toisen romaanin, Baby Janen. Odotukseni teosta kohtaan ovat korkealla, koska olen lukenut Oksasen esikoisromaanin Stalinin lehmät, joka oli mielestäni erittäin hyvä.
Tänään luin Baby Janesta noin kolmasosan. Romaani on kirjoitettu hienosti ja taitavasti. Lukemista haluaa jatkaa ja jatkaa, koska uteliaisuus kirjan henkilöiden kohtalosta kasvaa. Kirjan päähenkilöitä ovat minäkertoja (jonka nimeä ei muistaakseni ole mainittu), hänen entinen tyttöystävänsä Piki ja tämän entinen tyttöystävä Bossa. Lisäksi siinä on muutamia sivuhenkilöitä. Kirjan miljöönä on Helsinki ja tarkemmin Kallion kaupunginosa.
Kirjassa on 231 sivua, ja se koostuu viidestä osasta. Tapahtumat hieman hyppivät, mutta juonessa pysyy kyllä mukana. Teoksen vastaanotto ei minulla ole kauhean syvällistä, koska en yleensä jää miettimään tarkemmin jotain tiettyä kohtaa, jos en sitä heti ymmärrä.
31.8.2011
Tänään luin noin 70 sivua. Kirja oli edelleen hieman sekavaa luettavaa, mutta pidän siitä silti todella paljon. Oksasen käyttämä kieli on niin nerokasta, että kirjaa vain lukee eteen päin.
1.9.2011
Tänään en lukenut kirjaa ollenkaan, mutta mietin aina välillä, että mitähän siinä tapahtuu seuraavaksi.
2.9.2011
Luin muutaman sivun ollessani purjehtimassa. Kävimme muiden veneessä olleiden kanssa keskustelua Sofi Oksasen kirjoista ja niiden teemoista sekä aiheista.
3.9.2011
Mitä vähemmän sivuja on kirjassa jäljellä, sitä enemmän se alkaa vaikuttaa ajatuksissani. On järkyttävää, että Suomessa todella on ihmisiä, joilla on vaikea paniikki- tai ahdistushäiriö. Heidät turrutetaan lääkkeillä, ja heidän elämänsä jää junnaamaan paikalleen. Piki on vankina omassa kodissaan, koska ei pysty poistumaan sieltä käydäkseen kaupassa tai apteekissa. Hän on riippuvainen entisen tyttöystävänsä Bossan avusta. Ja tämä riippuvuus alkaa ahdistaa minäkertojaa.
Kertoja kertoo tarinan omasta ahdistuksestaan, sekä ihmissuhteistaan. Kirjan lopussa hän joutuu vankilaan tuomittuna Pikin surmaamisesta, vaikka se oikeasti oli itsemurha.
Hyvä, että joukkueestamme edes joku pääsi tähän kirjaan hyvin sisälle. Katsopa vielä, mitä muut ovat siitä kommentoineet. Kirjan loppua kannattaa vielä katsoa, sillä eri lukijat ovat ymmärtäneet sen eri tavoin.
VastaaPoistaOmasta mielestäni Stalinin lehmät on todella onnistunut ja Puhdistus yksinkertaisesti upea. Baby Jane jäi mulle etäisimmäksi.
Mieti teosta vielä queerin kautta.